Päivä on ollut yhtä liitoa hommasta toiseen. Ei tietoakaan rauhallisesta pyhäpäivän vietosta.

Kuten aina sunnuntaiaamuisin, vääntäydyin väkisin ylös jo aikaisin ja latasin pyykkikoneeseen ensimmäisen satsin. Sitten aamupala, ja äkkiä ulos pihahommiin. Teinit vetelivät vielä hirsiä, kun me vanhukset ja Iltatähti oltiin jo työn touhussa puutarhassa.

Sain tänään istutettua kaikki kasvattamani samettikukan taimet pieniin purkkeihin ja siirrettyä ne kasvihuoneeseen. Osahan oli jo ollut siellä muutaman yön, sillä seurauksella, että etanat hyökkäsivät niiden kimppuun ja söivät kokonaista kaksitoista tainta! Julistin sodan etania (tai siis oikeastaan nehän ovat kotiloita) vastaan, ja kävin vastahyökkäykseen etanageelin avulla. Viime yönä ei sitten yhtään tainta joutunutkaan etanien suuhun.

Jossain välissä ehdin väsätä ruokaakin perheelle, ja sitten pitikin lähteä ostamaan lisää multaa ja Iltatähdelle vappupalloa. Olin aika hätää kärsimässä Iltatähden kanssa puutarhamyymälässä, kun multasäkkini painoivat niin paljon, ja olin epävarma mahtuisivatko ne edes autooni. Onneksi apu oli tällä kertaa lähellä, kun vanhempani tulivat myös multaostoksille lava-autollaan, ja sain sekä kanto/nostoapua, että multien kotiinkuljetuksen! Lupasin keittää kahvit kiitokseksi, mutta sitä ennen piti vielä ehtiä ruokakauppaan tekemään vapunajan ruokaostokset, jottei huomenna tarvitse enää työpäivän jälkeen rynnätä kauppaan. Minulle kävi nimittäin pieni tapaturma työaikoja suunnitellessa, ja niinpä olen vappuaattona ihan normaalin pitkän päivän töissä. Mutta ei se mitään, eihän meillä koskaan ole mitään erityistä vappuohjelmaa, kotona vaan ollaan ja syödään jotain hyvää ruokaa oikein ajan kanssa.

Nyt on kahvit juotu, mumi ja muffe menneet kotiin, pesukoneesta purettu lasti ja lastattu uudelleen. Pimu lähti omille teilleen, lupasi tulla huomenna kotikautta koulun jälkeen, ennenkuin lähtee vapunviettoon. Poju istuu huoneessaan nenä tietokoneen ruudussa kiinni, iltatähti harjoittelee pihalla pyöräilyä ja isäntä pilkkoo puita. Minä käyn ylikierroksilla, enkä osaa rauhoittua, vaikka haluaisin. Jos olisin järkevä, niin käyttäisin hyväksi tämän energiapuuskan, ja lähtisin pienelle juoksulenkille. Olen nimittäin taas jälleen kerran yrittämässä muuttua sporttiseksi. Nimen omaan taas, ja yrittämässä. Aika näyttää riittääkö innostusta, vai muistanko taas, etten oikeastaan pidä juoksemisesta.