Iltatähden 5-vuotissynttäreitä vietettiin tänään, eikä riidaltakaan vältytty. Isäntä oli imuroinut aamupäivän, ja lattioita mopatessani erehdyin kysymään onko olohuone imuroitu, kun ajattelin, että se ehkä oli unohtunut. Ihan vilpittömästi ajattelin, että voin sen imuroida, jos ei sitä vielä ole tehty. Ja ihan vilpittömästi olin epävarma, sillä siihen malliin oli roskia lattialla ja matoilla. Isäntä kuitenkin veti kamalat pultit kysymyksestäni, ryntäsi tietokoneen äärestä olohuoneeseen imuroimaan, heitti maton ulos ja sohvan istuintyynyt lattialle, ja oli kamalan vihainen. Suutuspäissäni erehdyin nimittämään häntä idiootiksi, ja sain hirveän raivon vastaani. Sana todellakin vain lensi suustani, sen enempää ajattelematta, ja kaduin heti anteeksipyydellen. Anteeksiantoa en saanut, ja koko älyttömästä riidasta jäi käteen vain se, että minä olin häntä nimitellyt. Iltatähti-parka kiljui meidän välissämme, että "nyt riita halki"!

Pohdin siinä sitten pyykkejä kuivumaan ripustaessani, että pitääkö naisen olla kiitollinen, jos mies osallistuu kotitöihin? Olenhan minä toki iloinen, että Isäntäkin siivoaa ym., mutta pitääkö olla kiitollinen, jos toinen ei kuitenkaan tee suurinta osaa niistä, ja siis minunkin "osuuttani"? Kiva, että mies pesi saunan ja imuroi huushollin, sekä pyyhki pölyt ja laskosti pyykit. En olisi itse millään ehtinyt tehdä kaikkea, sillä perjantaisen työpäivän jälkeen tein perheelle ruuan, leivoin ja täytin täytekakun, leivoin suolaista palaa ja pesin koneellisen pyykkiä ja ripustin ne kuivumaan. Tänään jatkoin urakkaa pesemällä pari koneellista lisää pyykkiä ja ripustin ne kuivumaan, luuttusin lattiat, pesin vessan, vein Pimun töihin ja kävin kaupassa, silitin pöytäliinan ja katoin pöydän + vähän imuroin ja pyyhin pölyjä, kun Isäntä ei suostunut kertomaan minulle, oliko se jo tehty vaiko ei. Eli jotenkin en vain jaksanut olla kamalan kiitollinen. Ehkä olisi pitänyt. Hyvä mies minulla on. Kokosi Iltatähden uuden polkupyöränkin, vaikka olisi ollut muutakin tekemistä.

Ehkä nalkutin. Ehkä minua otti päähän, kun talon miesväki vain roikkui netissä, kun minä uurastin. Ehkä olin kestämätön ja sietämätön. Puolustuksekseni minulla ei ole mitään muuta sanottavaa, kuin että oli vain niin kamalan kiire, juoksin tukka putkella hommasta toiseen, hiki valui, ja aika meinasi loppua kesken. Vaan lopulta kuitenkin kaikki oli valmista, kun vieraat saapuivat.

En ole ylpeä itsestäni tämän päivän jälkeen. Ei huvittaisi viettää äitienpäivää huomenna.